Moodlesta

Olen käyttänyt Moodle-verkko-oppimisalustaa kohta neljä vuotta. Perusrakenteeltaan se on säilynyt samanlaisena koko tuon ajan. Pääasiassa olen käyttänyt verkkokursseillani Moodlen perustoimintoja, niiden avulla olen päässyt opiskelijoiden kanssa ihan hyviin oppimispäämääriin.

Moodlessa on helppoa ja havainnollista toteuttaa kurssi aiheiden mukaan etenevänä tai ajallisesti viikko-ohjelmaa käyttäen. Loogisesti etenevä kurssirakenne on tärkeää myös oppimisprosessin kannalta. Yleensä Moodlen verkkokursseilla edetään pienistä osasista osakokonaisuuksiin ja kurssin ydinkäsitteisiin sekä sitä kautta kokonaisuuden hahmottamiseen. Hieman makuasia on, laittaako koko kurssin näkyviin vai osan siitä. Itse olen koko kurssin näkyviin laittamisen kannalla. Silloin verkko-opiskelijat voivat edetä myös suositusaikataulua nopeammin. Aikuisopiskelijoilla on myös aikataulullisia ongelmia. Joskus ei ole mahdollisuutta opiskella ollenkaan ohjatun aikataulun mukaan ja joskus on mahdollista edetä kurssilla reippaastikin. Kun koko verkkokurssin on näkyvillä Moodlessa, tällöin myös kokonaisuuden hahmottaminen on konkreettisti koko ajan läsnä.

Moodle tarjoaa myös hyvät mahdollisuudet vuorovaikutukseen. Yhteisölliseen oppimiseen pääsee mukaan jo perustyökalulla. Esimerkiksi jo keskustelufoorumit niistä tehtyine yhteenvetoineen ovat tiedon rakennuspaikkoja. Moodlesta löytyy myös monipuoliset arviointi- ja palautteenantomenetelmät oppimistehtäviin. Järjestelmän ulkopuolelta tuotuja HotPot-tehtäviäkin voidaan arvioida Moodlen sisällä. Tämä arviointi voidaan liittää osaksi opiskelijan kokonaisarviointia, joka on Moodlessa selkeästi taulukoituna.

Moodleen voi tuoda oppimateriaalia eri tiedostomuodoissa ja vaikka kopioimalla sitä leikepöydän kautta. Materiaalin siirrossa leikepöydän kautta on käynyt tosin monta kertaa niin, että tekstin muotoilut ovat täysin muuttuneet ja niiden muokkaaminen Moodlessa on ollut tosi hankalaa.

Moodlen alkuperäisenä ideanahan on ollut, että sähköpostia käytettäisiin mahdollisimman vähän. Tämä on konstruktivismin hengen mukaista, kaikki rakennetaan yhdessä kurssin sisällä. Tiedottamisessa sähköposti on elintärkeä, lyhyillä lukiokursseilla tieto tulee välittyä opiskelijoille nopeasti myös sähköpostin kautta. Opettajan Uutiset-foorumi antaa tähän hyvän mahdollisuuden, verkkokursseilla olevilla opiskelijoilla tulee ehdottomasti olla toimiva sähköpostiosoite. Saavutettavuus on tällöin parempi. Jos opiskelija on jäämässä pois verkkokurssilta, hänet mahdollisesti tavoittaa vielä sähköpostitse.

Toisen koulutusjakson jälkeen

Toisessa jaksossa tutustuin Oppimappiin. Se on ihan käyttökelpoinen ja kehityskelpoinen oppimisalusta. Ainakin kohta, kun turhat ohjauskoukerot eli paikalliset täkit pystytään heittämään Jyväsjärven aaltoihin. Kansiorakenne mahdollistaa selkeän jaksotuksen ja kokonaisuuksien luonnin. Verkkokurssin suunnittelun ohjaamiseen tuli toisen jakson toisena päivänä lisämateriaalia ja siinä sivussa vähän lisää tietoakin. Oppimapin rakenteellinen dokumentointi on käyttökelpoinen työkalu lyhyen ohjeen ja pitemmänkin matkakertomuksen kirjoittamiseen, kun dokumenttien muotoilut saadaan fiksattua vielä nappuloihin. Sekä Klassikka että Puistokartano ovat molemmat mukavia koulutuspaikkoja. Koska Puistokartanolla oli mahdollista nauttia aamulla marttojen munkkikahvit, joten arvioisin sen hieman tasokkaammaksi. Koulutus oli ihan hyvä, mutta on varottava laittamasta liikaa koulutuksia samoille henkilöille.

MindMeister - käsitekartta

Pohdiskelin viime tekstissäni käsitteellistä opetusta. Ihan hyvä työkalu käsitteen opettamiseen on MindMeister-ohjelma. Tällä ohjelmalla voidaan laatia hyviä ja minipuolisia käsitekarttoja.



Ohjelmaan rekisteröityminen oli tavanomainen. Hankaluus tuli siinä, että en käynyt kuittaamassa sähköpostiini tullutta varmistusta. Muutaman yrityksen jälkeen kävin sen tekemässä ja pääsin sisään. Esimerkkikäsitekartan pohjalta pääsi hyvin alkuun. Ohjelma muistuttaa hyvin käsin tehtyä käsitekartan laatimista.


Opettaja voi sovelluksen avulla suunnitella laajoja kokonaisuuksia ja myöskin pieniä käsitteitä suunnittelu-, opetus- ja ohjautyössään. Opiskelijat voivat myös käyttää sitä oppimisen tukena. Opettaja voi teetättää joistakin kurssin osioista käsitekartan tai kysellä ennakkokäsityksiä asiasta.

Esim. Luokkaopetuksessa filosofian ykköskurssin ensimmäisellä tunnilla käsitettä FILOSOFIA, opettajan kokoama yhteenveto voisi olla tällainen:


http://www.peda.net/img/portal/1015726/FILOSOFIA.jpg

Käsitteellistäminen verkossa

Oppiaineen opetus ja oppiminen perustuvat pitkälti käsitteisiin. Konstruktivismin ja kognitivismin ihanteiden mukaan tulisi käsitettä lähestyä ensin ennakkokäsitystä kartoittavalla kyselyllä. Sitten opiskelija itse rakentaa käsitteen. Ohjaava opettaja tekee yleistävän yhteenvedon. Tämän jälkeen käsitettä kentien laajennetaan, syvennetään ja sovelletaan. Se sijoitetaan oppijan muihin käsitteisiin sitomalla se ala-, ylä- ja rinnakkaiskäsitteisiin sekä pohditaan käsitteiden välisiä yhteyksiä.

Tällainen täydellinen käsitteen muodostuskierros ei onnistu luokassa eikä verkossa. Kurssien aikarajoitus ja sisältöjen laajuus estävät ainakin sen. Verkkokursseilla kannattaa pyrkiä ainakin osittain käyttämään opiskelijan kannalta aktiivista käsitteen muodostusprosessia. Sosiaaliset ja vuorovaikutukselliset työkalut edesauttavat tässä työskentelyssä. Oikeat kysymykset oikeaan aikaan herättävät mielenkiinnon ja ohjaavat käsitteen määrittelyssä. Ohjaavan opettajan rooli on merkittävä hänen viedessään prosessia eteenpäin. Hänen vastuulla on myös käsitteen yleistäminen sekä sen liittäminen opittavaan kokonaisuuteen.

Kyseenalaistava ote verkkokursseilla

Filosofiasta kumpuaa hyviä opetuksellisia periaatteita. Omaa projektityötäni ajatellessani tuli tämä kyseenalaistaminen. Myös verkkokurssiohjauksessa on tärkeää suunnitella ja toteuttaa oikeantyppiisiä kysymyksiä. Kurssin suunnittelija sahaa kurssin kappaleiksi terävillä kysymyksillä ja kokoaa oppimistehtävien ja - materiaalin avulla siitä ehyen oppimiskokonaisuuden. Kyseenalaistava ote sopii sekä kurssin alkuun oppimisen aktivointiin, oppimisprosessin ohjaamiseen ja oppimisen arviointiin.

Aktivoivilla kysymyksillä herätetään kiinnostus asiaan ja suunnataan oppimista. Käsitteen opetuksessa tulee muistaa myös ennakkokäsityksiä kartoittavat kysymykset. Seuratessaan oppimisprosessia ohjaajan tulee tehdä prosessia eteenpäin vieviä kysymyksiä. Käsitettä opetettaessa kysymyksillä pyritään löytämään käsitteeseen eri näkökulmia ja käsitteen liittyminen muihin käsitteisiin. Kysymyksin on pyrittävä myös syventämään käsitteen ymmärtämistä ja lumaan sille käytännön sovelluksia. Oppimisen edistymistä on myös kontrolloitava sopivin kysymyksin.

Kurssin osion ja koko kurssin loppuvaiheessa on tärkeää esittää kokonaisuuksien oppimista kontrolloivia kysymyksiä. Loppuun liittyvät tietysti perinteiset koekysymykset ja kurssin arviointiin liittyvät kysymykset.

Koulutuspäivän jälkeen

Hyvä koulutuspäiväkirja!

Kirjoitin Sinuun ensimmäistä kertaa kotoa. Eilen olin pedagogisten tukihenkilöiden koulutuksessa. Perinteisen koulutuksen avauksen TVT-pegagogiikan lisäksi mukaan tarttui hyvää materiaalia. Pedagogisen tukihenkilön osaamista kuvaava OPE.fi - tasokaavio helpottaa selvästi työtäni määrittäessäni yhdessä opettajien kanssa heidän omaa OPe.fi-tasoa tämän syksyn aikana. TVT-tekniikkaa hyödyntävän opetuksen tuotantomalli sopii hyvin tarkistuslistaksi verkkokurssia rakennettaessa. Sitä voin hyödyntää myös tehdessäni projektityönäni yleisohjetta verkkokurssin rakentamiseen.

Sosiaalisen ja avoimen webin mahdollisuuksiin myös tutustuttiin. Onko se sitten liian avointa? Esimerkiksi tällaisen blogin opetuskäyttö. Ainakin sitä voi näin itse testata tällä kurssilla. Sosiaalisilla kirjainmerkeillä (del.icio.us) voi kasata materiaalia yhteen. Yleisiä listoja on paljon olemassa, mutta henkilökohtaiseen ja muuhun täsmäkäyttöön ne voisivat olla ihan hyödyllisiä.